« Takaisin Näkökulma 11.12.2017

Sähkön disruptio ja uudet roolit sähköhuollossa

Tomi Yli-Kyyny, toimitusjohtaja, Caruna:

Tulevaisuuteen katsominen ei ole sähköverkkoyhtiöille helppoa, koska arjessa päivänpolttavat asiat vievät huomion. Alan yritysten toimintaympäristö tulee kuitenkin takuuvarmasti muuttumaan. Millainen on energia-alan tilanne reilun vuosikymmenen kuluttua?

Vuonna 2030 sähkönsiirtoverkot on rakennettu säävarmoiksi, mutta tuotanto on sääriippuvaista. Suomen oma sähköntuotantokapasiteetti jää kauas huippukulutuksesta. Hajautettu tuotanto lisääntyy, ja sähköä pitää siirtää molempiin suuntiin. Asiakaskäyttäytyminen on muuttunut, kun asiakkaasta on tullut sähkön käyttäjä, tuottaja ja varastoija. Tekniikka on integroitunut ihmisten arkeen ja esineiden internet eli IoT on kaikkialla. Nykyisten toimijoiden roolit ovat muuttuneet, koska regulaatiokaan ei suojaa kilpailukyvyttömiä rakenteita.

Huomattavaa on, että teknologia on alallamme merkittävämpi disruptoiva tekijä kuin politiikkatoimet. Esimerkiksi sähköautot yleistyvät vauhdilla jo nyt. Sähkön varastoimiseen liittyvät ongelmat vaativatkin pian ratkaisuja.

Megatrendit muuttavat markkinoita

Energian murrosta vauhdittavista megatrendeistä ilmastonmuutos on kenties kriittisin. Sen torjunta edellyttää energiatehokkuuden kasvattamista, parhaiden käytäntöjen pikaista käyttöönottoa ja määrätietoista siirtymistä kohti kestäviä energiaratkaisuja. EU:n energiapolitiikka ja päästövähennystavoitteet vaikuttavat myös Suomeen: energiastrategiamme pyrkii uusiutuvien energialähteiden lisäämiseen ja tuotannon kotimaisuusasteen kasvuun siten, että vuonna 2030 energiaomavaraisuuden pitäisi olla 55 prosentissa ja uusiutuvan energian kattaa puolet kokonaiskäytöstä. Hiilidioksidipäästöjä tulee vähentää 39 prosenttia ja öljyn tuonti puolittaa. Tavoitteet ovat kovat, ja tukiaisten rukkaamisen seurauksena niitä on vaikeampi saavuttaa. Miten tavoitteisiin päästään meillä Pohjolassa, kun helpot ratkaisut on jo tehty?

Digitalisaatio disruptoi markkinat ja lisää asiakkaiden palveluihin kohdistuvia odotuksia. Esimerkiksi Tesla ja SolarCity noudattavat jo nyt uudenlaista liiketoimintamallia, johon sisältyy akkujen kierrättäminen ja aurinkopaneelien vuokraustoiminta. Asiakkaiden odotukset eivät noudatakaan enää vanhoja toimialarajoja, ja niin sanottu palvelukuilu kasvaa: Asiakkaat haluavat energia-alan yrityksiltä selkeitä, puhtaita tuotteita ja yksinkertaisia hintoja, joita he ymmärtävät. He myös toivovat palveluntarjoajien auttavan energiatehokkuuden parantamisessa. Näihin odotuksiin vastaamisessa on vielä parantamisen varaa.

Älyverkot, kysyntäjousto ja sähkön varastointi ovat alan avainsanat tulevina vuosina. Suomessa Fingridin datahub-projektin on tarkoitus mahdollistaa sähkön käyttäjien osallistuminen kysyntäjoustoon. Kuluttajat voivat halutessaan ryhtiä aktiivisiksi toimijoiksi sähkömarkkinoilla. Älymittareiden keräämää sähkön kulutustietoa ja datahubia hyödyntäen voidaan tuottaa kuluttajien käyttöön esimerkiksi mobiilisovelluksia, joilla voi säädellä kodin lämmitystä ja valaistusta.

Myös kaupungistuminen on megatrendi, joka vaikuttaa Suomessa verkkoyhtiöiden liiketoimintaan. Esimerkiksi Carunan verkkoalueille Lounais- ja Etelä-Suomessa muuttaa yhä enemmän asukkaita. Tähän kehitykseen verkkoyhtiöiden on vaikeaa, ellei mahdotonta, vaikuttaa itse.

Sähköhuollon uusi arvoketju

Kuka sitten tekee tulevaisuuden sähkömarkkinoilla mitäkin ja mikä eri toimijoita kannustaa? Sitä, millaiseksi uuden sähkömarkkinan paradigma muotoutuu, ei tiedä vielä kukaan. Nykyisten alan toimijoiden toiveet ja näkemykset eroavat toisistaan.

Energiateollisuus on todennut, että energian myynnin tuloksentekomahdollisuudet ovat heikentyneet, ja asiakkaille arvoa tuottavien palveluiden kehittäminen teknologian avulla onkin kasvussa. Energia-alan ulkopuoliset toimijat ovat kiinnostuneita esimerkiksi asumisen energiaratkaisuista. Suomessa markkinarako uusille toimijoille on kuitenkin Energiateollisuuden mukaan monia muita markkinoita kapeampi, koska täkäläiset energiayhtiöt ovat lähellä asiakkaitaan ja mukana alan kehitystyössä. Myös energiasta maksettu hinta suhteessa palveluun on edullinen.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan verkonhaltijoiden rooli muuttuu verkon ylläpitäjästä kohti markkinoiden edistäjää, kun sähkön vähittäismarkkinat vapautuvat ja kysyntäjousto ja hajautettu tuotanto yleistyvät. Tämä tarkoittaa, että verkonhaltijan tehtäviä ovat älyverkko-ominaisuuksien kehittäminen ja hyvin toimivan sähköverkon tarjoaminen markkinatoimijoiden käyttöön. Fingridin teesi taas on, että vihreä sähköjärjestelmä tarvitsee tuekseen vahvat siirtoyhteydet. Sähkön tuotannon ja kulutuksen ajallisten ja alueellisten vaihteluiden vuoksi yhteyksiä ja linjoja on vahvistettava. Millainen on näistä kehityskuluista muodostuva kokonaisuus? Kuka sähköä tulevaisuudessa myy, ja mikä on lopulta se tuote, mitä myydään?

Markkinoilla jaettava kakku ei ole kasvamassa, mutta tuotot jakautunevat uudella tavalla. Jos kuluttajasta tulee pientuottaja, myös se leikkaa perinteisten toimijoiden osuutta. Voittajat voivat löytyä täysin uusista toimijoista, jotka tarjoavat kuluttajille verkosta riippumattomia, ns. sähkömittarin takaisia palveluita. Joka tapauksessa potin vie se, joka osaa parhaiten analysoida ja jalostaa dataa. Markkinamalli muuttuu myyjäkeskeiseksi, ja siirtoyhtiöstäkin tulee entistä vahvemmin B2B-toimija. Mutta riittääkö se, että asiakas voi hoitaa sähköön liittyvät asiansa yhdellä luukulla, vai haluaako asiakas vielä yksinkertaisemman ja kokonaisvaltaisemman asumisen palvelumallin?

Kysymyksiä on paljon, ja niihin vastaaminen vaatii koko alan panosta ja vuoropuhelua. Keskeistä on kokonaisvaltaisen näkemyksen muodostaminen, alan toimijoiden roolien selkiyttäminen ja toimialan yhteistyön vahvistaminen.